Tuuliviiri-Tyttö työskentelee siis hampurilaisravintolassa ja hänen kassallaan käy yli sata asiakasta päivässä, mutta tällä kertaa kävi erittäin erityinen poika - Whitout pickles and onions poika.
Tyttö oli tavannut hänet jo muutaman kuukauden aikaisemmin. Hän kävi eräällä viikolla joka ilta syömässä Juustohampurilaisen ilman sipulia ja suolakurkkua. Ja vaikka Tuuliviiri-Tyttö yleensä inhoaa ihmisä jotka eivät syö kaikkea mitä hampurilaisiin kuuluu. Tyttö mieltyi poikaan ja oppi pian että Hän ei haliua sipulia eikä suolakurkkua. Ja Poika taas oli joka kerta yhtä yllättynyt kun Tyttö muisti mitä hän tilaa. Poika oli vaihto-oppilas, ja kun Tyttö ei nähnytkään Poikaa pitkään aikaan hän
luuli jo Pojan palanneen takaisin kotiin.
Viimein Torstaina, pitkän tauon jälkeen Poika palasi. Poika vain seisoi siinä ja hymyili. Ja Poika tunnisti Tuuliviiri-Tytön ja Tuuliviiri-Tyttö muisti "Whitout Pickles and onions". Pojan mentyä Tyttö meni sekaisin. Hän tärisi, aivan konkreettisesti ja työkaverit olivat huolissaan ja asiakkaat vihaisia sillä he saivat aivan vääriä tilauksia.
Poika palasi ostamaan viellä toisen erikois juustohampurilaisen Tytöltä. Ja tärinä ei meinannut ottaa loppuakseen.
Tyttö päätti että hänen on löydettävä poika jostain. Hän soitti Vaimolle ja sanoi että nyt on mentävä etsimään tämä poika. He kiersivät neljä baaria illan aikana tuloksetta.
Sunnuntaina, kun Tyttö edelleen tärisi ajatellessaan poikaa hän päätti jättää hänelle viestin. Tuuliviiri-Tyttö ei siis tiedä mitään tästä pojasta, ei nimeä, ei ikää, ei edes mistä hän on kotoisin. Hän tietää vain että elokuvissa tälläiset tarinat päättyvät onnellisesti.
Tyttö siis jätti Pojalle viestin katuliidulla erään suuren opiskelijatalon pihaan jossa hän itsekkin viellä puolivuotta aikaisemmin asui. Nyt Tyttö vain odottaa ja toivoo parasta.
-Tuuliviiri-Tyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti